27. maaliskuuta 2015

Matkalla pohjoiseen.


Tuli sitten käytyä Pohjoisessa... eikä ihan heti tarvitse uudelleen mennä, ainakaan niin pitkään aikaan kun maantiet ovat siinä kunnossa kuin mitä ne nyt olivat.

Ympäri Suomea ajelleena olen aina luullut, että esimerkiksi Varsinais-Suomessa maantiet ovat huonossa kunnossa, mutta tämän reissun kokeneena, en valita Eteläisen-Suomen teiden kunnosta enää ollenkaan.
Matkani kulki pääasiassa 8-tietä pohjoiseen. Paluumatkalla poikkesin myös syvemmällä Pohjanmaalla.

Pahin jakso oli Porista ylöspäin Vaasaan saakka. Tie oli niin uskomattomassa kunnossa. Vauhtia rakastavana autoilijana jouduin olosuhteiden pakosta ajamaan alle satasta. Ajamista voisi kuvailla lähinnä pujotteluksi. Välillä ei ollu kohtaa mistä reijät olisi voinut kiertämään, joten juuri säädetyistä pyöränkulmista ei ole enää mitään iloa.
Vaasasta ylöspäin tie parani jonkin verran, mutta edelleen mentiin Etelä-Suomen tasoa huonommalla tiellä.
Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että peltipoliiseissa ei oltu säästelty kun päästiin Keski-Pohjanmaan puolelle. Pelkoa sakkojen saamisesta ei tosin ollut, koska teiden kunto ei edes antanut mahdollisuutta ajaa suurinta sallittua nopeutta.

Sisemmälle Pohjoiseen-Suomeen mennessä silmiin pisti joidenkin teiden huippukunto, keskellä ei mitään. Korvessa, jossa ei kulkenut itseni lisäksi yhtään autoa, oli viime kesänä vedettyä uutta asfalttia. Kuka niitä teitä oikein ajaa ? Asuuko tien varrella jonkin tason korkeampia päättäjiä ? Ilmeisesti.
Mitä pohjoisemmaksi mentiin, sitä mukaan katosivat myös ohituskaistat ja moottoritiet. Viimeisin moottoritie oli Vaasassa, sen jälkeen niitä ei ennen Oulua vastaan tullut. Eikä myöskään ohituskaistoja. Tietysti jos kaikilla paikallisilla ajotapa on sellainen, ettei minnekkään ole koskaan kiire, niin ymmärrän toki ettei ohituskaistoille ole tarvetta.
Liikennekulttuurista mainitsemisen arvoiseksi nousi juuri tuo paikallisten tapa ajaa reilusti alle nopeusrajoituksen. Satasen alueella ajettiin alle 80km/h. Lisäksi omalla kaistalla pysyminen oli toisinaan venyvä käsite. Tällöin liikennevirrasta erottuivat selkeästi muualtapäin tulleet autoilijat.

Nämä edellä mainitut asiat olivat ne huomattavimmat erot etelän ja pohjoisen välillä, joten niistä yhteenvetona:
Pohjoisempi-Suomi on täysin oma maailmansa kaikilla liikenteeseen liittyvillä tavoilla. Eikä intoa sinne palaamiselle juuri ole, ennen kuin tiet saadaan ajettavaan kuntoon. Paitsi ehkä sitten jos hankinta listalta löytyy maastoauto, voi pohjoisessa käyntiä harkita jo ennen teiden perusteellista korjausta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti