10. huhtikuuta 2018

Autokorjaamoiden villi maailma.

Autokorjaamo, paikka jonne ei kukaan vapaaehtoisesti haluaisi joutua. Pakon sanelemana tai mukavuuden halun voittaessa, sinne on kuitenkin se oma rakas peltilehmä joskus vietävä.
Oletuksena on aina, että se oma silmäterä sieltä luovutetaan entistä ehompana, valmiina arkisiin haasteisiin. Vieläpä, kun lasku tuon kulkineen huollosta tai korjauksesta olisi omaa kukkaroa hivelevä, kaikki olisi kuin unelmamaailmasta.
Aina lopputulos ei valitettavasti ole näin ideaali.
Seuraavassa kerron muutaman omakohtaisen kokemuksen, tästä villistä maailmasta, jonne Toyota autoilijanakin olen valitettavasti muutaman kerran joutunut.
Näiden kokemusten myötä, kynnys antaa omaa silmäterää enää kenenkään muun käsiin, on noussut jyrkäksi ja korkeaksi.


Päälimäisenä mieleen nousee useamman vuoden takaa tapaus, jossa renkaanvaihdossa tapahtui pieni haaveri ja lopputulos oli tunkin kuva helmassa. Siitä sitten sopimaan paikallisen hinaus/autopelti yrityksen kanssa. Saimme sovittua mukavan yhteishinnan, niin peltityölle kuin maalaukselle. Joten niinpä jätin ajokkini heille tyytyväisin mielin.
Kunnes sitten pois lunastuksen aika koitti. Katsoin jälkeä tyytyväisenä, kun auto oli jätetty varjoisalle seinustalle parkkiin, kuittasin laskun ja kiitos hei. Ajoin läheisin marketin pihaan, jossa totuus auringonvalossa paljastui. Peltityö oli sinällään hyvin tehty, mutta maalaus ei ollut sitten yhtään, edes sinnepäinkään mitä oli sovittu. Maalia oli suhauteltu kolmesta eri spraypullosta, läikkä sinne, läikkä tänne. Käännös ja takaisin liikkeeseen.
Paikalle saatiin kovan tivaamisen jälkeen itse yrittäjä. Menimme katsomaan yhdessä lopputulosta ulos auringonvaloon. Samassa paljastui myös yrittäjän sovinistinen asenne naisasiakasta kohtaan, sekä vanhemman auton arvon vähättely.
Paras kommentti yrittäjältä oli: "tuo on jo sen ikäinen auto, että pitäisi maalata listasta alaspäin kokonaan mustalla".
Emme päässeet asiasta minkäänlaiseen yhteisymmärrykseen ja yrittäjä poistui nauraen paikalla. Huusin vielä perään, että asia ei jää tähän. Eikä muuten sitten jäänytkään.
Nopea puhelinsoitto ja uusi visiitti yritykseen keski-ikäisen sukulaismiehen kanssa. Vastassa oli sihteeri, jolle esitimme asian. Yrittäjä itse ei ollut paikalla, joten sihteeri soitti hänelle ja kertoi: "nyt se likka on täällä jonkun miehen kanssa". Mies vaihtoi muutaman sanan asiallisesti yrittäjän kanssa, ja kuin taianomaisesti maalauksen osuus palautettiin välittömästi käteisenä kouraani.
Maalaus hoidettiin kuntoon oikeassa automaalaamossa, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Jatkossa tiedän, mitä yritystä en suosittele koskaan, kenellekkään, enkä autoani sinne vie vaikka maksettaisiin.

Tiedän, auto on likainen, mutta kuvan pointti on helmassa.

Toinen räikeä tapaus on vain kolmen vuoden takaa, jolloin eteeni tuli pyöränlaakerin vaihto. Koska kyseessä oli talviaika, päätin etsiä paikallisen korjaamon, joka työn tekisi. Selailin nettiä ja eteeni tuli korjaamo, jota oli paljon kehuttu.
Käynti korjaamolla. Sovittiin että korjaus maksaa ~X euroa ja he vielä hakevat osan paikallisesta varaosaliikkeestä samaan hintaan. Auto aamulla korjaamolle ja työpäivän jälkeen pois lunastus. Hinta oli noussut yhden tuntiveloituksen verran sovitusta, selityksenä että remontissa meni odotettua kauemmin. Jälleen kuittasin laskun ja kiitos hei.
Kotiin päästyäni kiinnitin autokamerani, joka oli ollut kokopäivän paikallaan autossa, tietokoneeseen. Kuinka olikin sattunut, että korjaamon seinällä, aivan auton keulan edessä, komeili kello. Kun katsoin videot läpi, huomasin, että remontissa olikin mennyt todellisuudessa vain puolitoista tuntia, mutta veloitus oli otettu kahdelta ja puolelta tunnilta. Jälleen käännös ja takaisin liikkeeseen.
Kun kerroin kuinka he olivat huijanneet minulta yhden ylimääräisen tuntiveloituksen, selitykseksi nousi varaosien haku, sekä tilojen siivous remontin jälkeen. Varaosienhaku oli sovittu sisältyväksi hintaan ja korjaamon siivoaminen ei todellakaan kuulu asiakkaan maksettavaksi.
Pienen väännön jälkeen ja kuluttaja-asiamiehen maininnalla, ylimääräinen tuntiveloitus palautui jälleen puhtaana käteeni.
Joten jälleen sama lopputulos: Jatkossa tiedän, mitä yritystä en suosittele koskaan, kenellekkään, enkä autoani sinne vie vaikka maksettaisiin.

Tuorein tapaus on vuoden takaa, kun nykyiseen autooni ilmestyi mystinen vika, joka johti auton hinaukseen korjaamolle. Valitsin korjaamon sen mukaan mikä oli minulle käytännöllisin vaihtoehto. Auto sisälle ja remontti lähti liikkeelle. Korjaamo oli varma, että vika johtui kytkimen loppumisesta ja autoon vaihdettiin uusi kytkin. Muutoin kaikki menikin mukavasti ja remontti kuitattiin vielä hyvään hintaan. Kun ajoin autoni ulos korjaamosta päivänvaloon, huomasin siihen ilmestyneet kaksi syvää lommoa. Jälleen käännös ja takaisin korjaamolle.
Korjaamolla kukaan ei tiennyt mistä lommot olisivat voineet tulla. Mietin, että täytyy korjaajalla olla asiat todella huonosti, jos ei sellaisten lommojen tapahtumista huomaa. Yrittäjä otti kuitenkin asian oikein hyvin ja paikalla kutsuttiin ammattilainen oikaisemaan lommot. Valitettavasti lopputulos ei kuitenkaan ollut virheetön, joten korvaukseksi oikaistiin kolmas, auton konepellissä ennestään ollut lommo, täydellisellä lopputuloksella.
Ei siinä kuitenkaan vielä kaikki. Noin reilut puolivuotta myöhemmin, kerroin remontista Toyota merkkikorjaamon henkilölle, joka tutkiskeli hieman asiaa ja kertoi, että kytkin oli vaihdettu turhaan ja vika onkin aivan jossain muualla.
Jos tästä kuitenkin haluaa valoisia puolia etsiä, niin uudella kytkimellä ajaa nyt ainakin seuraavat 200tkm., mutta alkuperäinen vika on autossa edelleen ja saattaa katkaista matkan milloin tahansa.



Näiden kolmen räikeimmän lisäksi on useita muita tapauksia.
Perinteinen; korjaajalta vähän työkalu livennyt, mutta ei se asiakas varmaan mitään huomaa, jos hiukan on vetarin suojakumissa reikä.
Tai ei se asiakas varmaan mitään huomaa, jos hiukan on työkalun jälkiä kabiinin muoveissa.
Tai ei se asiakas varmaan mitään huomaa, jos rengas on laitettu takaisin paikoilleen hiukan huonosti ja ajossa ratti tärisee niin, että meinaa hampaat tippua suusta.
Sekä muita tapauksia, joissa on saanut vahata ja kiillottaa autoa remontin jälkeen, kun on nojailtu ja naarmutettu autoa oikein huolella työn aikana.
Ja jopa siinä kaikkien kehumassa, pitkään toimineessa, luotettavassa autokorjaamossa oli unohtunut se yksi akun suojamuovi laittamatta paikoilleen. Onneksi tälläkin kertaa tarkistin konehuoneen remontin jälkeen ja pelastin itseni suuremmalta harmilta.

Yhteenvetona: Teen kaiken mihin vain oma osaaminen suinkin riittää, itse. Silloin voin syyttää vain ja ainoastaan itseäni, jos jotain menee vikaan.
Jos kuitenkin se oma rakas rassi on pakko jonnekin, vieraan ihmisen käsiin vietävä, on niiden korjaamoiden määrä tasan 2. Ja senkin jälkeen auto on pakko syynätä ja tarkastaa, ettei vaan mitään ole päässyt unohtumaan.


Lopuksi vielä pieni positiivinen huomio: Kesänopeudet ovat tulleet maanteille tällä viikolla 👍



19. toukokuuta 2017

Koeajossa Volkswagen Jetta 1.2 TSI. 2016


Sanotaan, että kolikolla on aina kääntöpuoli...
Epäonnen kautta minulle tarjoutui mahdollisuus ajaa useampi päivä melko uudella, vuoden 2016 Volkswagen Jetalla.
Kun tällainen mahdollisuus tarjoutuu, niin otetaan siitä sitten kaikki irti.
Käyn jutussa läpi kokemuksiani ja huomioita autosta. Vertailukohtana käytän hieman myös omaa autoani, jonka speksit löytyvät blogin sivulta "millä ajetaan" http://wlblogi.blogspot.fi/p/blog-page_25.html

Koeajettavan auton speksit: Volkswagen Jetta 2016, 1.2 TSI, bensiini, 77kW, 6-vaihteinen manuaali, sedan.

Ensisilmäyksellä Jetta näyttää keulastaan tyylikkäältä, nykyajan muotoilua noudattavalta autolta. Takapäätä katsoessa kuitenkin tulee tunne, että muotoilussa on panostettu vain keulaan ja kylkilinjaan, ja takapään muotoilu on jämähtänyt jonnekin 2010 -luvun alkuun. Takapään ajovaloissa on tapahtunut ehkä suurin muutos.

Sisätiloiltaan Jetta on mukavan tilava, vaikka kuuluukin kokoa pienempään luokkaan kuin Toyota Avensis. Jopa takamatkustajille on jalkatilaa lähes yhtä paljon kuin Avensiksessa.
Etuistuimet ovat melko kovat ja etupenkille istuessa penkin ulkoreunalla olevat muoviosat ovat melko korkeat, joten penkille pitää nousta, ettei telo itseään muoviosiin. Istuinten säätömahdollisuudet ovat suorastaan luxusta. Istuimissa on mm. istuinosan korkeuden säätö, joka takaa kaiken mittaisille kuljettajille mukavan ajoasennon.
Ratti on muotoiltu sporttiseksi "ralliratiksi" ja ratin pintamateriaali on miellyttävän tuntuinen, mutta ratin käsituntuman kulmikkuus ja kovuus ovat suuri miinus.
Lämpötilan säätimet ja kosketusnäyttö toimivat hyvin ja säätimet ovat jämäkät. Peilien säätömekanismi ovessa on kuitenkin kehno ja peilien saaminen haluttuun asentoon on haastavaa.
Ajotietokoneen näyttö on melko pieni ja se on sijoitettu mittariston keskelle.
Kosketusnäytöltä pystyy kätevästi selaamaan esimerkiksi musiikkia usb-tikun kansioista.
Äänenlaatu ei säädöistä huolimatta yllä lainkaan Avensiksen premium soundsystemin tasolle ja jättää kuuntelijan pahemman kerran kylmäksi.

Jetan tavaratila yllättää sedan-autoksi todella positiivisesti. Lastausaukko on toki pieni, kuten kaikissa sedaneissa, mutta tavaratilan muoto ja syvyys ovat iso plussa. Takapenkit saa vapautettua kaatumaan tavaratilan puolella olevista kahvoista.
Näkyvyys sisältä on joka suuntaan hyvä, ja peilejä oikein säätämällä kuollutkulmakin saadaan hyvin pieneksi.

Sitten Jetan ajo-ominaisuuksiin ja moottoriin.
1.2 TSI -moottorilla varustettu Jetta on mielestäni ainoastaan yhden hengen auto. Vaikka paikkoja löytyykin viidelle matkustajalle, liikenteessä tällä Jetalla pärjää ainoastaan, kun kyydissä on yksin. 1.2 turbo on muutoinkin mielenkiintoinen yhdistelmä ja sen kestävyys mietityttää. Kiihdytyksissä turbon tarjoama voima herää mukaan pitkällä viiveellä. Joten tällä moottorilla Jetta saattaa olla joissakin tilanteissa jopa hengenvaarallinen, jos syystä tai toisesta liikkeelle pitää päästä ripeästi. Vaatiikin aikansa opettelua ja tottumista, että tämän auton kanssa oppii elämään.
Vääntöä tämän Jetan moottorissa ei juuri ole ja kun kyydissä on neljä aikuista, on ajaminen jo yllättävän hankalaa.
Kun saavutaan esimerkiksi liikennevaloihin ja vauhti on tipahtanut ~15km/h. ja sitten pitäisikin jatkaa yht'äkkiä matkaa kakkos vaihteella, kiihdytyksessä menee todella pitkään, koska vääntöä ei löydy, eikä tuossa nopeudessa voi oikein sutata ykköstäkään silmään.
Maantieajossa vuoden 2016 auton luulisi olevan jo todella hiljainen, mutta rengasmelu onkin yllättävän kova. Toki meluun saattaa vaikuttaa osaltaan tämän yksilön korkea rengaspaine.
Jetan alusta on mukavan jämäkkä, sekä ohjaustuntuma sopivan tarkka.
Vaihteiden sijoittelu tekee suorastaan pahaa, koska pakki on sijoitettu ykkösen viereen. Joka kerta kun laittaa ykkösen silmään, tuntee ja kuulee, että pakki on vieressä. Pidemmän päälle tämä ei varmasti tee hyvää vaihteistolle.

Yksi silmään pistänyt asia Jetassa on tuulilasinpesurit. Pesurien suuttimet eivät olekaan sijoitettu konepeltiin, niin kuin yleisesti olen tottunut. Suuttimet sijaitsevat piilossa, samoilla paikkeilla missä tuulilasinpyyhkijät ovat kiinni, tuulilasin alareunan alapuolella, ennen moottoritilaa.
Lisäksi kun haluaa pestä tuulilasin, niin normaalistihan pesuaine tulee aina lasiin ensin ja sitten pyyhkijät putsaavat lasin. Tässä Jetassa pesuainetta ei tule ennen pyyhkijöiden pyyhintää, vaan pyyhkijät hinkkaavat kuivaa ikkunaa ja sitten vasta tulee pesuaine. Joten tällä tavalla toimiessaan, tuulilasi on hyvin äkkiä pilalle raappeentunut.

Yhteenveto Jetasta kokonaisuudessa:
Yllätyin suuresti siitä, että tekniikka ja ominaisuudet eivät ole kehittyneet tämän pidemmälle 11 vuoden aikana, kun vertaan omaan vuoden 2005 Avensikseen.
Jos olisin nyt hankkimassa autoa; A tuskin ostaisin täysin uutta autoa ja B en hankkisi tällaista Jettaa.
Samat ominaisuudet ja herkut kun on näköjään mahdollista saada paljon paljon halvemmalla.
Myös nykypäivän auton valmistuksen kustannustehokkuus näkyy mukavuudessa ja materiaaleissa. Lisäksi mahdollisimman ekologisen ajamisen tavoittelu syö ajonautintoa.

Plussat:
+ Istuinten säädöt
+ Tavaratila
+ Takamatkustajien jalkatilat

Miinukset:
- Turbon hidas herääminen ja väännön puuttuminen
- Rengasmelu
- Tuulilasin pesimet
- Peilien säätömekanismi

15. huhtikuuta 2017

Pitkän tauon jälkeen.

Lähes vuosi on ehtinyt jo kulua, kun viimeksi olen päivittänyt autoilun kuulumisia.
Vajaan vuoden aikana on ehtinyt tapahtua todella paljon.
Suurimpana syynä tauolle on ollut työ ja uuden auton hankinta (joka myöskin on käynyt työstä), jotka ovat vieneet lähes kaiken vapaa-ajan. Ei kuitenkaan negatiivisella tavalla.
Vihdoin tänä keväänä, kummatkin asiat on saatu järjestykseen ja jälleen on aikaa paneutua kertomaan teille autoilun uusimpia kuulumisia.

Tällä hetkellä elän mielenkiintoista aikaa, kun kevät on jo hyvin vauhdissa ja sormet syyhyävät laittamaan ja hankkimaan kaikkea kivaa uuteen autoon. Myöskin maanteille on jälleen saatu kesänopeudet, joten uuden auton ominaisuuksista pääsee nauttimaan oikein kunnolla.

Auto siis päivittyi viime vuoden lopulla vuoden 92 Toyotasta, 13 vuotta nuorempaan Toyotaan. Harppaus oli valtava. Vanhassa Toyotassa kun ei ollut mitään ajamista helpottavia varusteita, ei abs, luistonestoa, tai edes yhtä ainoaa airbagia. Nyt autossa on kaikki, ja vähän extraakin, siihen mitä vaan ihminen voi toivoa, jolla on ollut aina 80-90 luvun auto.
Olisin hyvin tyytynyt autoon jossa on edes ilmastointi ja abs, mutta kun kokonaisuuteen kuuluikin lisäksi ajonvakautus, luistonesto, kasapäin airbageja, peruutustutka ja vakionopeuden säädin, en laittanut yhtään vastaan😊
Ja pakko kyllä myöntää, onhan nuo "herkut" ihan mukavia käyttää. Ajamisesta on tullut tämän myötä entistä mukavampaa ja nautinnollisempaa, mutta tämä on tuonut myös ns. sivuvaikutuksia. Esimerkiksi mobiililaitteiden käytöstä on tullut valitettavasti houkuttelevampaa, varsinkin maanteillä ajaessa, kun voi laittaa vakkarin päälle ja antaa vain mennä. Mutta sehän on tietysti kiellettyä, joten se siitä.
Palaan myöhemmissä jutuissani tarkemmin tämän auton varusteisiin ja "lisävarusteisiin".

Tämän auton hankinta oli ihan oma episodinsa, joka alkoi viime vuoden keväällä ja päättyi loppuvuonna marraskuussa. Suuret suunnitelmat keväällä 2016 olivat, että tuossa heti alkukesästä nappaan kivan yksilön itselleni ja laittelen sitä sitten loppukesän, mutta homma ei sitten ollutkaan ollenkaan niin piece of cake kuin oli suunniteltu.
Kerron myös tästä episodista myöhemmissä jutuissani, minkälaisia kokemuksia ja huomioita tekee, kun etsii juuri sitä itselleen sopivaa yksilöä.

Toivotan tässä kohtaa kaikki vanhat ja uudet lukijat jälleen tervetulleiksi blogini pariin viihtymään autoilun ja liikenteen ajankohtaisten juttujen parissa.

Rauhallista ja aurinkoista Pääsiäistä kaikille teille!