Automatkailijan Suomi

Monella onnekkaalla kesälomat alkoivat jälleen Juhannuksesta. Toisin kuin itselläni, jolta kesälomat jäävät lähes tyystin tältä kesältä pitämättä uuden, mielenkiintoisen liikenteen ja autoilun parissa tehtävän työn vuoksi. Tämän myötä myös blogini on ollut muutaman kuukauden ns. lepotilassa.
Nyt kuitenkin lomakauden ollessa kuumimillaan, lyhyt katsaus automatkailijan Suomeen.

Kesä on automatkailun kulta-aikaa Suomessa. Lomien alkamisen huomaa myös hitusen kallistuvista polttoaineen hinnoista, joita kauppiaat muistavat nostaa joka kesä sesongin alkaessa.

Suomi on kaunis maa kesäisin, myös autosta käsin katsottuna. Suosittelen erityisesti ruuhka-Suomesta poistumista, pienemmille paikkakunnille, pienempiin kaupunkeihin. 

Ympäri Suomea löytyy koettavaa, nähtävää ja tekemistä aivan kaikille.
Seuraavassa muutamia automatkailijalle pysähtymisen arvoisia kohteita ympäri Suomea.

• Pohjois-Karjalassa Koli, Pielinen ja Paalasmaan saaristo. Kappale kauneinta Suomea, jonne harvemmin tulee lähdettyä esimerkiksi pääkaupunkiseudulta, muutoin kuin sukuloimaan. Pielisen suurimmassa- ja Suomen korkeimmassa saaressa Paalasmaassa vietetään joka kesäisiä mökkiläispäiviä 23.7. Tapahtuma on osa perinteistä saaristolaiskesää.  
• Järvi-Suomi. Jyväskylä ja Kuopio.  Jyväskylästä löytyy mm. kylpylä-hotelli Laajavuori, Viherlandia ja Alvar Aalto –museo. Kuopiossa upeita järvimaisemia ja täysin erilainen kulttuuri kuin eteläisessä Suomessa. Mainitsemisen arvoinen pysähdyspaikka: Tiinan Tupa, 9-tien varressa, Kuopion ja Jyväskylän puolessa välissä.
• Kalajoki. 14km. hiekkarantaa. Monenlaisia majoitusmuotoja. Jukupark lapsille, sekä monipuolinen kylpylä. 
• Hämeenlinna. Aulanko, Hämeen linna ja Vanajan linna. Aulangon maisemat.
• Reila, Pyhäranta, Pyhämaa, Uusikaupunki –reitti, tiet 1960&196. Merellisiä pikkukyliä ja kuntia Varsinais-Suomessa. Ihastuttava Uusikaupunki on myös veneilijöiden kestosuosikki.
• Naantali. Ylellinen kylpylä, Kultaranta, Vanhakaupunki ja rantabulevardi, sekä tietysti muumimaailma.  
• Tuuri. Suomen suurin kyläkauppa. Huippu tarjouksia hintatietoiselle kävijälle. Tuurista et varmasti lähde kotiin tyhjin käsin.

Tuossa muutamia pysähtymisen ja miksei pidemmänkin pysähdyksen arvoisia kohteita.

Kesän automatkailussa on hyvä muistaaa myös samat perusjutut, kuin esimerkiksi Joulun viettoon lähtiessä. Vaikka vuodenaika onkin autolle suopeampi, on myös kesässä omat huomioitavat asiansa. Matkaan lähdettäessä auton pakkaamisessa pätevät myös samat vanhat säännöt:
Pakkaa tavarat auton tavaratilaan. Jos tavaraa pakkaa takapenkille, vältä matkatavaroiden kasaamista korkeiksi pinoiksi. Suosi jalkatiloja ja sido suurimmat kappaleet penkillä turvavöillä.

Ennen matkaa on autosta hyvä tarkastaa esimerkiksi tuulilasin pesunesteen määrä, ötökkäparveen joutumisen varalta. Myös öljyt ja jäähdytinnesteet on hyvä tarkastaa, ettei auto ala keittää tietyöjonossa. Rengaspaineet ja vararenkaan kunto, sekä varoituskolmion olemassaolo on hyvä katsastaa ennen matkaa.
Koska ollaan lomalla on matkaan hyvä varata reilusti aikaa, jotta voi halutessaan pysähtyä mielenkiintoisiin kohteisiin ennalta suunnittelematta.
Jos väsymys alkaa reissulla vähänkin painaa on syytä pitää tauko. Kofeiinipitoisia ja energiaa sisältävien tuotteiden nauttiminen virkistää. 


Aurinkoista kesää ja turvallisia kilometrejä kesä-Suomen teille.

Matkalla pohjoiseen.

Tuli sitten käytyä Pohjoisessa... eikä ihan heti tarvitse uudelleen mennä, ainakaan niin pitkään aikaan kun maantiet ovat siinä kunnossa kuin mitä ne nyt olivat.

Ympäri Suomea ajelleena olen aina luullut, että esimerkiksi Varsinais-Suomessa maantiet ovat huonossa kunnossa, mutta tämän reissun kokeneena, en valita Eteläisen-Suomen teiden kunnosta enää ollenkaan.

Matkani kulki pääasiassa 8-tietä pohjoiseen. Paluumatkalla poikkesin myös syvemmällä Pohjanmaalla.

Pahin jakso oli Porista ylöspäin Vaasaan saakka. Tie oli niin uskomattomassa kunnossa. Vauhtia rakastavana autoilijana jouduin olosuhteiden pakosta ajamaan alle satasta. Ajamista voisi kuvailla lähinnä pujotteluksi. Välillä ei ollu kohtaa mistä reijät olisi voinut kiertämään, joten juuri säädetyistä pyöränkulmista ei ole enää mitään iloa.
Vaasasta ylöspäin tie parani jonkin verran, mutta edelleen mentiin Etelä-Suomen tasoa huonommalla tiellä.

Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että peltipoliiseissa ei oltu säästelty kun päästiin Keski-Pohjanmaan puolelle. Pelkoa sakkojen saamisesta ei tosin ollut, koska teiden kunto ei edes antanut mahdollisuutta ajaa suurinta sallittua nopeutta.

Sisemmälle Pohjoiseen-Suomeen mennessä silmiin pisti joidenkin teiden huippukunto, keskellä ei mitään. Korvessa, jossa ei kulkenut itseni lisäksi yhtään autoa, oli viime kesänä vedettyä uutta asfalttia. Kuka niitä teitä oikein ajaa ? Asuuko tien varrella jonkin tason korkeampia päättäjiä ? Ilmeisesti.

Mitä pohjoisemmaksi mentiin, sitä mukaan katosivat myös ohituskaistat ja moottoritiet. Viimeisin moottoritie oli Vaasassa, sen jälkeen niitä ei ennen Oulua vastaan tullut. Eikä myöskään ohituskaistoja. Tietysti jos kaikilla paikallisilla ajotapa on sellainen, ettei minnekkään ole koskaan kiire, niin ymmärrän toki ettei ohituskaistoille ole tarvetta.
Liikennekulttuurista mainitsemisen arvoiseksi nousi juuri tuo paikallisten tapa ajaa reilusti alle nopeusrajoituksen. Satasen alueella ajettiin alle 80km/h. Lisäksi omalla kaistalla pysyminen oli toisinaan venyvä käsite. Tällöin liikennevirrasta erottuivat selkeästi muualtapäin tulleet autoilijat.

Nämä edellä mainitut asiat olivat ne huomattavimmat erot etelän ja pohjoisen välillä, joten niistä yhteenvetona:

Pohjoisempi-Suomi on täysin oma maailmansa kaikilla liikenteeseen liittyvillä tavoilla. Eikä intoa sinne palaamiselle juuri ole, ennen kuin tiet saadaan ajettavaan kuntoon. Paitsi ehkä sitten jos hankinta listalta löytyy maastoauto, voi pohjoisessa käyntiä harkita jo ennen teiden perusteellista korjausta.