Tuli sitten
käytyä Pohjoisessa... eikä ihan heti tarvitse uudelleen mennä, ainakaan niin
pitkään aikaan kun maantiet ovat siinä kunnossa kuin mitä ne nyt olivat.
Ympäri
Suomea ajelleena olen aina luullut, että esimerkiksi Varsinais-Suomessa
maantiet ovat huonossa kunnossa, mutta tämän reissun kokeneena, en valita
Eteläisen-Suomen teiden kunnosta enää ollenkaan.
Matkani
kulki pääasiassa 8-tietä pohjoiseen. Paluumatkalla poikkesin myös syvemmällä
Pohjanmaalla.
Pahin jakso
oli Porista ylöspäin Vaasaan saakka. Tie oli niin uskomattomassa kunnossa.
Vauhtia rakastavana autoilijana jouduin olosuhteiden pakosta ajamaan alle satasta.
Ajamista voisi kuvailla lähinnä pujotteluksi. Välillä ei ollu kohtaa mistä
reijät olisi voinut kiertämään, joten juuri säädetyistä pyöränkulmista ei ole
enää mitään iloa.
Vaasasta ylöspäin tie parani jonkin verran, mutta edelleen mentiin Etelä-Suomen tasoa huonommalla tiellä.
Mielenkiintoinen
havainto oli myös se, että peltipoliiseissa ei oltu säästelty kun päästiin
Keski-Pohjanmaan puolelle. Pelkoa sakkojen saamisesta ei tosin ollut, koska
teiden kunto ei edes antanut mahdollisuutta ajaa suurinta sallittua nopeutta.Vaasasta ylöspäin tie parani jonkin verran, mutta edelleen mentiin Etelä-Suomen tasoa huonommalla tiellä.
Sisemmälle
Pohjoiseen-Suomeen mennessä silmiin pisti joidenkin teiden huippukunto,
keskellä ei mitään. Korvessa, jossa ei kulkenut itseni lisäksi yhtään autoa,
oli viime kesänä vedettyä uutta asfalttia. Kuka niitä teitä oikein ajaa ?
Asuuko tien varrella jonkin tason korkeampia päättäjiä ? Ilmeisesti.
Mitä
pohjoisemmaksi mentiin, sitä mukaan katosivat myös ohituskaistat ja
moottoritiet. Viimeisin moottoritie oli Vaasassa, sen jälkeen niitä ei ennen
Oulua vastaan tullut. Eikä myöskään ohituskaistoja. Tietysti jos kaikilla
paikallisilla ajotapa on sellainen, ettei minnekkään ole koskaan kiire, niin
ymmärrän toki ettei ohituskaistoille ole tarvetta. Liikennekulttuurista mainitsemisen arvoiseksi nousi juuri tuo paikallisten tapa ajaa reilusti alle nopeusrajoituksen. Satasen alueella ajettiin alle 80km/h. Lisäksi omalla kaistalla pysyminen oli toisinaan venyvä käsite. Tällöin liikennevirrasta erottuivat selkeästi muualtapäin tulleet autoilijat.
Nämä edellä
mainitut asiat olivat ne huomattavimmat erot etelän ja pohjoisen välillä, joten
niistä yhteenvetona:
Pohjoisempi-Suomi on täysin oma maailmansa kaikilla
liikenteeseen liittyvillä tavoilla. Eikä intoa sinne palaamiselle juuri ole,
ennen kuin tiet saadaan ajettavaan kuntoon. Paitsi ehkä sitten jos hankinta
listalta löytyy maastoauto, voi pohjoisessa käyntiä harkita jo ennen teiden
perusteellista korjausta.