Näytetään tekstit, joissa on tunniste parkkipaikkakolhu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste parkkipaikkakolhu. Näytä kaikki tekstit

6. kesäkuuta 2015

Suomalaisen liikennekulttuurin ongelmakohdat.


Kuten otsikkokin kertoo, tässä jutussa paneudun havaintoihini Suomalaisen liikenteen ja autoilun ongelmakohdista. Juttu ei tule käsittelemään rattijuopumuksia tai nuorten kesäillan kaahailuja, vaan päivittäisessä liikenteessä havaittuja ongelmia.

Suomalaisten autoilijoiden suurimpia ongelmia vaikuttaisi olevan muistinmenetys, välinpitämättömyys ja kiusanteko. Siitä millaisina tapahtumina edellä mainitut ilmenevät, kerron siitä nyt.

Aloitetaan kiusanteosta. Sitä ilmenee valitettavan paljon tilanteessa, joka voi johtaa pahaankin jälkeen, eli ohituksessa. En tiedä johtuuko kokemani kiusanteko sukupuolestani vai autostani tai jostain muusta, mutta valitettavan usein joudun kokemaan ohituksen haittaamista tai jopa estämistä. Tämä tapahtuu siis maanteillä, kun lähtee ohittamaan reilusti alle suurimman sallitun ajavaa henkilöautoa. Kuinka ollakkaan, kun olen palannut takaisin omalle kaistalleni, on ohitettavan nopeus noussut jo reilusti yli suurimman sallitun.

Muistinmenetyksen vaarallisin muoto ilmenee suojatien eteen pysähtyneen auton ohittamisena pysähtymättä. Jos suojatie on selkeästi suoralla tiellä ja kaukaa havaittavissa, niin silloin sääntö muistuu kyllä mieleen. Sitten kun suojatie ylittääkin esimerkiksi tavaratalon parkkipaikan ulosajoväylän, sääntö unohtuu täysin. Ihan samalla tavalla sitäkin suojatietä voi joku kulkea, kuin sitä suoralla tiellä olevaa.

Toinen tapa jolla muistinmenetys ilmenee selkeästi on kävelijän liikennesäännöt markettien parkkipaikoilla. Siinä vaiheessa kun autoilija nousee parkkipaikalla autostaan ja muuttuu kävelijäksi, muuttu myös käsitys omasta asemasta autojen joukossa. Pysäköintialueella jota ei ole liikennemerkillä osoitettu pihakaduksi tai kävelykaduksi, on kävelijöiden väistettävä autoja. Tämä sääntö on todella pahasti unohtunut liian monelta autoilijalta.

Tästä aasinsiltana siirrytäänkin välinpitämättömyyteen, josta jo aikaisemmin kerroin omana postauksenaan, eli autojen kolhimisesta parkkipaikoilla: http://wlblogi.blogspot.fi/2015/01/autojen-kolhiminen-parkkipaikoilla.html

Lopuissa tapauksissa sitten ei voi selkeästi määritellä, onko kyseessä välinpitämättömyys vai muistinmenetys: 

Tämä perinteinen riesa jota kohtaa päivittäin, useita kertoja, on vilkun käyttämättömyys. Eihän siinä ajallisesti juuri mitään häviä, kun joutuu odottamaan risteyksessä 3 sekunttia kauemmin, kun se kääntyjä unohti vilkuttaa tai vilkku oli kytketty yhteen ratin kääntymisen kanssa. Polttoaine ja auto vain kuluu enemmän, kun joutuu pysähtymään ja lähtemään liikkeelle uudelleen ja toistamaan tämän useita kertoja päivässä, turhaan.

Kaksi asiaa jotka ovat hyvin usein nykypäivänä kytköksissä toisiinsa, eli liikennevaloissa haaveilu ja puhelimen käyttö ajaessa. Lähes päivittäin näkee näitä tapauksia, joissa vihreä valo on palanut jo useita sekuntteja ja jonon ensimmäisessä autossa ei tapahdu mitään. 
Sitten kun alkaa vihdoin tapahtua, auto seilaa kaistalla holtittomasti ja vauhti matelee. Syy on yleensä kuskin kädessä ja korvien välissä.

Sitten vielä viimeinen asia, joka varmasti herättää tunteita useissa lukijoissa. 
En osaa sanoa mistä ilmiö johtuu, koska ainakaan poliiseja ei ole liikenteessä yhtään enempää kuin ennenkään. Johtuisiko ilmiö sitten vain taloudellisesta tilanteesta, väestön ikääntymisestä vai autokannan uusiutumisesta.
Olen nimittäin alkanut jopa kaivata ylinopeutta ajavia autoilijoita. Ainoa yhteys missä niitä enää tapaa, on ne tilanteet joista ensimmäisenä kerroin. Hidastelua ja matelua tapaa niin kaupungeissa, kuin taajamien ulkopuolellakin. Tämä on selkeästi lisääntynyt viimeisen vuoden aikana. Vauhti on tipahtanut selkeästi alle suurimman sallitun, ja nyt puhutaan 10-15km/h. alenemisesta. 
Tiedän, nopeusrajoitus on suurin sallittu, eikä sitä ole pakko ajaa, mutta melkeinpä saisi jo olla liikennemerkki joka osoittaa pienimmän sallittun nopeuden. 
Tämä ilmiö aiheuttaa vaaratilanteita kaikille, koska jotkut harvat haluavat edelleen ajaa sitä suurinta sallittua ja joutuvat ohittamaan näitä hidastelijoita. Olisi todella fiksua yhteispeliä, jos tietoisesti ajetaan reilusti alle rajoituksen, että joskus koukattaisiin sinne tien sivuun ja päästettäisiin ne kiireisemmät ohi turvallisesti.


Haluan jälleen muistuttaa, että en pidä itseäni täydellisenä kuljettajana, mutta edellä mainituista asioista pidän omalla kohdallani huolen, etten niitä tee.

Pidetäänhän siis kaikki omalla kohdallamme huoli siitä, että emme sorru näihin ongelmiin seuraavan kerran kun lähdemme liikenteeseen.

 
Aurinkoista kesää kaikille teille!

10. tammikuuta 2015

Autojen kolhiminen parkkipaikoilla.


Tässä jutussa käsittelen autojen kolhimista parkkipaikoilla auton ovilla, en suurempia parkkipaikka kolhuja.


Talvi on välinpitämättömien "autonovikolhijoiden" kulta-aikaa. Tuulessa, pimeässä ja kiireessä auton ovi pääsee helposti karkaamaan viereisen auton kylkeen. Usein jälki on vain lakkapinnan erimittaisia pystyraitoja, mutta valitettavasti tuon lisäksi syntyy myös lommoja.
Talvisaikaan autot ovat useasti likaisia, kuran peitossa, joten kynnys kolhia sitä viereistä likaista autoa voi olla matalampi. Voidaan ajatella, että "eihän tuo muutenkaan näytä huolehtivan autostaan, joten ei noin pieni jälki varmasti haittaa tai edes näy" ,mutta entäpä sitten kun omistaja jälleen pesee autonsa... tai kun koittaa kesä... rumia sanoja riittää.

Huolestuttavinta on tietysti se, että valtaosa, lähestulkoon kaikki kolhijat katoavat paikalta vähin äänin. Paljon on ollut puhetta itsekriminointisuojasta eli myötävaikuttamattomuusperiaateesta jonka nojalla kolhijat voivat valitettavasti kadota paikalta vähin äännin.
Jos näiden välinpitämättömien ja itsetunnottomien kolhijoiden ajatusmaailma on: "Sehän on vaan auto" "Oho, vähän kolahti", niin olisi hyvä pysähtyä miettimään myös tätä puolta asiasta: 
Sehän olisi silloin aivan sama, jos joku tulisi heittelemään kiviä sisälle kolhijan asunnon ikkunasta, "sehän on vaan asunto !!!". 
Kyse on kuitenkin toisen ihmisen omaisuudesta !
Lisäksi kolhija ei ajattele myöskään sitä, kuinka paljon kolhu tai jälki lakkapinnassa voi laskea auton arvoa. 100 000€:n autossa pienikin lommo voi laskea arvoa tuhansia euroja, ja jos kolhija tuosta jää kiinni, niin lasku on myös sen mukainen.

Joka kevät kun aurinko alkaa ihanasti paistaa ja tuoda esille talven aikana tulleita jälkiä, on edessä usean tunnin urakka lakkapinnan raitoja hinkatessa. Jos kolhu on päässyt maalipinnan läpi, ajan kanssa ne alkavat ruostua ja sitten edessä onkin suurempi urakka. Tietysti tuonkin keväisen urakan voi teettää ammattilaisella, mutta jos haluaa säästää esimerkiksi 180-500€ johonkin muuhun mukavaan, homman tekee itse.

Millään tavalla ketään syyllistämättä tai muutoinkaan sormella osoittamatta, listaan tässä muutamia sellaisia ajoneuvotyypejä, joiden viereen pysäköintiä parkkipaikoilla kannattaa harkita:
  • Viivan päälle pysäköidyt ajoneuvot   - tuskin osaa lähteäkkään ruudusta
  • Perhe & tila-autot                           - lapsi voi itse avata oven / lapsi pitää saada autoon
  • Ajoneuvot joissa lasten istuin          - lapsi pitää saada istuimeen
  • Kolmioviset ajoneuvot                     - isot etuovet
  • Todella huonokuntoiset ajoneuvot     - tuskin välitetään muidenkaan ajoneuvoista
  • Suuret citymaasturit                       - suuret ovet
  • Paketti autot                                  - suuret ovet
         jne. jne.

Muita hyviä vinkkejä on tietysti pysäköidä parkkipaikalla hieman kauemmaksi, niin ettei viereisissä ruuduissa ole yhtään autoa, tai esimerkiksi seinän viereen, jolloin alttiina kolhuille ei ole kuin toinen kylki autosta.

Matkaan mukaan kannattaa varata myös paikallisten autofiksaus firmojen hinnastoja, joista voi pohjustaa korjauksen hintaa kolhijalle, jos kolhija sattuu kiinni jäämään.
Omakohtaisesta kokemuksesta voin kertoa, että hinnastojen mukana kuljettaminen on ollut kannattavaa. 
Lisäksi eräät vakuutusyhtiöt tarjoavat pysäköintiturvaa suurempien kolhujen varalle.

                                   

                            Tästäkin jäljestä jäi myös lommo. Kokoa jäljellä oli ~cm. x cm.
                                                Kolhijaa ei koskaan saatu kiinni.